Yhdistyksemme ei tarkoituksella tuo sairaita koiria Suomeen, mutta koiran kokonaisterveydentilasta emme voi mennä tästä huolimatta 100% varmuuteen, koska tarhaympäristössä bakteerit, kuten silmä- ja korvatulehdus tai yskä voivat tarttua vaikka lentoa edeltävänä päivänä ja alkaa oireilla vasta lennon jälkeen. Myös lennon aiheuttama stressi laskee vastustuskykyä ja näin ollen koira voi sairastua myös heti kotiuduttuaan. Mahdolliset lääkitystä vaativat sairaudet pyritään hoitamaan kuntoon Espanjassa, mutta koiralla voi olla pitkäaikaishoitoa vaativia sairauksia, jolloin koira tulee viedä mahdollisimman pian eläinlääkärin tarkastukseen Suomessa lääkereseptiä varten.
Koirilta otetaan Espanjassa verikokeet sekä testataan trooppisten tautien varalta. Testattavat taudit ovat leishmania, filaria, ehrlichia, anaplasma ja babesia. Näistä anaplasmaa esiintyy myös Suomessa. Testit lähetetään tarhalta ulkopuoliseen laboratorioon, mutta tulokset eivät ole 100% varmoja ja osassa trooppisista sairauksista voi olla pitkät, jopa useiden vuosien, itämisajat. Näin ollen aina Espanjasta koiraa hankkiessasi, tulee varautua siihen, että joku trooppisista taudeista voi puhjeta jopa vuosien jälkeen Suomessa vaikka aiemmat testit olisivat olleet negatiivisia. Yhdistyksemme suosittelee filarian testauttamista noin. 6kk Suomessa olon jälkeen ja leishmanian testauttamista viimeistään vuosi edellisten verikokeiden jälkeen ja tämän jälkeen vuosittain, vaikka oireita ei ilmenisi.
Trooppiset sairaudet
Ehrlichia
Ehrlichia Canis tarttuu koiraan ruskean koirapunkin välityksellä. Ehrlichioosin akuutissa vaiheessa vallitsevana oireena on yleensä muutaman päivän kestävä korkea kuume ja myös niveloireita voi esiintyä. Tartunnan saanut koira on usein väsynyt, ruokahaluton ja ripulia ja oksentelua voi ilmetä. Tauti joissain tapauksissa voi olla myös oireeton tai oireet ovat niin vähäisiä, ettei niihin kiinnitä huomiota. Hoitamattomana tauti voi muuttua krooniseksi, jolloin oireina on esimerkiksi anemia. Tauti hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla.
Babesia
Babesia on mikroskooppisen pieni veriloinen, joka aiheuttaa sairauksia monissa eläimissä. Tartunta tapahtuu ruskean koirapunkin välityksellä tai infektioineen veren siirrossa. Babesiaa on kahta tyyppiä B. canis (iso babesia) ja B. gibsoni (pieni babesia), koirilla babesia
aiheuttaa nopeaa tuhoa veressä nk. akuutin hemolyyttisen anemian. Useimmilla koirilla, jotka bakteeria kantavat ei ilmene oireita, mutta etenkin nuoret koirat voivat muuttua todella sairaiksi. Näillä oireet ovat perinteisiä anemian oireita eli kalpeus, aneemisuus ja veren saostuminen. Koirat voivat parantua taudista itsekseen, mutta hoitamattomana voi puhjeta uudelleen esimerkiksi stressin seurauksena.
Sairautta on kolmea eri muotoa; esiakuutti, akuutti ja krooninen muoto. Kehittymis- ja esiakuutissa vaiheessa varsinkin nuorilla koirilla ilmenee ruokahaluttomuutta ja heikkoutta, myös kuume ja kalpeus voivat olla oireita. Usein koirat, joilla oireita ilmenee ovat kokeneet lähiaikoina stressitekijöitä, kuten muita sairauksia, leikkauksen tai kovaa rasitusta. Tälläisessä tilanteessa koirilla on myös usein vakava anemia. Akuutissa vaiheessa voi ilmetä samoja oireita, mutta heikompina. Kroonisessa vaiheessa koira on yleensä heikossa kunnossa ja erittäin väsynyt, yleensä verikokeissa näkyy lievä anemia. Tässä tilanteessa testit eivät loista havaitse, mutta se pystytään päättelemään suuren kypsymättömien verisolujen määrän perusteella, koska elimistö lähettää niitä takaisin verenkiertoon ennenaikaisesti korvatakseen tuhoutuneita punasoluja. Lääkäri voi havaita myös laajentuneen pernan. Usein omistaja reagoi tässä vaiheessa siihen, että koira ei ole enää oma itsensä reippaudelta, vaan apeampi ja väsyneempi. Munuaisten ja maksan toiminto on heikkoa ja niihin voi tulla pysyviä vaurioita. Laboratoriokokeissa voidaan regeneratiivisen anemian lisäksi havaita kohonneita bilirubiini-arvoja veressä sekä virtsassa. Joskus mitattessa maksan toimintoja kuvaavia entsyymejä ja munuaisen toimintoja kuvaavia testejä voidaan havaita vahinkoja näissä elimissä. Valitettavasti tämä sairaus usein väärin diagnisoidaan autoimmuuniksi hematolyyttiseksi anemiaksi, koska testit tämän sairauden osittamiseksi näyttävät babesioosissa positiivista. Kaikki erilliset oireet vaativat oman hoitonsa. Babesiaa hoidetaan injektiohoidoin, joiden pitäisi tuhota babesiabakteerit lopullisesti. Babesia canis on kuitenkin Espanjassa huomattavasti harvinaisempi sairaus, kun muut testattavista trooppisista sairauksista.
Filaria
Filaria eli sydänmato on Välimeren alueella esiintyvä loistauti, jota levittää hyttyset. Filariaa selkeästi esiintyy tietyillä alueilla huomattavasti enemmän kuin toisilla. Sydänmato on lähinnä sydämen oikessa kammiossa ja keuhkoaortassa elävä loinen. Sen väli-isäntänä toimivat hyttyset, jotka imiessään verta koirasta siirtävät syljen mukana eläimen iholle loisen toukkia. Filariatartunnan diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä sydänmatotoukkien osoittamiseen verinäytteestä. Filariavasta-aineita voidaan osoittaa seerumiverinäytteestä. Koiran saamasta tartunnasta uuden sukupolven toukkiin kuluva aika on 6-7kk. Kuitenkin jo noin 1,5-4kk kuluttua tartunnasta voidaan aikuisia matoja havaita sydämestä. Jos koirassa on vähän matoja, oireita ei juuri esiinny, mutta matojen lisääntyessä alkaa koiran yleiskunto kärsiä ja sillä alkaa esiintyä vakavia sydäntaudin oireita, kuten oikean puoliskon laajeneminen ja seinämän paksuuntuminen sekä hengitysoireet. Hoitamattomana näin pitkälle päässyt tauti saattaa päättyä kuolemaan. Mikäli tästä aiheutuu kroonista verenkiertohäiriötä, voi maksa vaurioitua ja mahdollisuus on myös munuaisvikaan. Osa tartunnoista voi olla myös oireettomia.
Filariahoito on suhteellisen pitkä, yksinkertainen, mutta riskitön se ei ole. Hoitomuodosta riippuen injektioin ja lääkityksellä. Alkuun erittäin tärkeää on myös koiran totaalinen liikuntakielto, koska sydänmadot voivat aiheuttaa suonitukoksen sykkeen noustessa.
Leishmania
Jos epäilet, että koirallasi on puhjennut leishmania, otathan ensin yhteyttä yhdistykseen!
Leishmania on hietasääsken levittämä, loisen aiheuttama tauti. Leishmaniaasi on osa arkipäivää Espanjassa, mutta on loistaudeista kiusallisin. Tautia esiintyy maapallon subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla, Espanjassa Malagan alueella tautia esiintyy jopa 35 prosentilla koirista. Hietasääski on aktiiviisin yöaikaan eli yönsä ulkona viettävät koirat ovat suurimmassa vaarassa saada tartunta. Loista kantava hietasääski tartuttaa koiran sen verta imiessään. Loinen vaeltaa koiran kehossa piiloutuen valkosoluihin, lisääntyäkseen niissä ja leviten samalla uusiin valkosoluihin heikentäen koiran yleistä vastustuskykyä. Taudin itämisaika on viikoista useampaan vuoteen ja hoitamattomana voi johtaa jopa kuolemaan.
Ensimmäiset oireet yleensä ilmenevät ihomuutoksina, esim huulissa ja karvojen lähdöllä silmien ympäriltä. Vähitellen iho alkaa hilseillä ja paksuuntua, siihen voi muodostua huonosti paranevia haavaumia ja korviin selittämättömiä rupia. Sairauden edetessä voi oireiksi ilmaantua myös laihtumista, kuumeilua, imusolmukkeiden laajenemista, ripulia, eriasteista ontumista ja loppuvaiheessa ilmenee yleisesti munuaisten vajaatoimintaa. On tärkeä muistaa, että tauti voi olla myös täysin oireeton, josta johtuen vuosittainen testauttaminen on yhdistyksen suositus.
Leishmanian hoito
Loista ei pystytä poistamaan koiran kehosta, joten hoidoissa joudutaan tyytymään taudin etenemisen jarruttamiseen ja koiran vastustuskyvyn lisäämiseen. Yleensä leishmanian hoito aloitetaan 28 päivää kestävällä Milteforan –kuurilla, joka pystyy pysäyttämään taudin etenemisen. Yleensä yksi hoitokerta riittää, mutta joskus voi olla syytä antaa uusi hoitokuuri riippuen koiran voinnista. Veriarvoja (mm. munuaiset ja maksa) on syytä kontrolloida säännöllisin väliajoin. Kaikki tukihoito on myös tärkeää eli hyvä ruokinta ja lisävitamiineja tarpeen vaatiessa. Tämän lisäksi pysyvänä lääkityksenä käytetään Allopurinol –nimistä lääkettä, yleensä annostuksena 20-30mg/kg riippuen koiran kunnosta ja oireista. Mikäli tauti pysyy kontrollissa, voi allopurinol –lääkityksestä pitää taukoja eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti, vähentää annostusta tai antaa sitä kuuriluontoisesti. Leishmaniasta ymmärtävän eläinlääkärin konsultointi on asiassa ensisijaisen tärkeää.
Leishmanian varhainen diagnoosi on tarpeen, jotta loisen lisääntymistä saataisiin jarrutettua mahdollisimman pian ja hyvin. Edetessään leishmania aiheuttaa koiraan pysyviä vaurioita, jotka eivät ole parannettavissa lääkityksellä. Tautia voidaan testata koirasta verikokeella, mutta testi ei ole täysin luotettava. Proteiinin määrittämisellä verestä eli proteinogramalla saadaan tarkempia tietoja taudin aktiivisuudesta. Paras tapa diagnosoida leishmania on luuydinbiopsia. Tämä on kuitenkin liian suuri ja kivulias toimenpide, ettei sitä voida suorittaa rutiininomaisesti adoptiokoirille. Luuydinbiopsiaa suositellaan vain, jos on aihetta epäillä tautia.
On myös muistettava, että taudilla on varsin pitkä itämisaika. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koira saa tartunnan esim. tänään, vasta-aineita ei välttämättä löydy verestä moneen vuoteen. Tauti tarttuu pääasiallisesti hietasääsken välityksellä. Suoraan koirasta koiraan tai koirasta ihmiseen tarttuminen voi olla mahdollista tutkimusten mukaan erittäin suuressa verikontaktissa, kuten verensiirrossa.
Anaplasma
Anaplasmoosin aiheuttaja on Anaplasma phagocytophilum –bakteeri ja se on puutiaisen levittämä tauti. Taudin aiheuttajaa esiintyy myös Suomessa ja sitä on löydetty eniten Ahvenanmaalta ja Suomenlahden rannikon tuntumassa asuvista koirista, mutta yksittäisiä
positiivisia tuloksia myös muualta Suomesta. Vasta-aineita on todettu myös hevosista ja kissoista. Aiheuttajabakteeri vaatii eläviä soluja kasvualustakseen.
Yleisimpiä taudin oireita koiralla on kuume, syömättömyys ja väsymys sekä ontuminen, liikkeiden jäykkyys ja liikkumishaluttomuus. Harvinaisempia oireita on mm.runsas juominen, yskä, hengitysvaikeudet, verenvuodot ja hermosto-oireet. Anaplasmoosin diagnosoimiseksi vaaditaan eläinlääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen lisäksi verinäytteitä. Verinäytteistä ilmenee yleensä anemia ja verihiutaleiden vähyys, vasta-aineita seeruminäytteestä yleensä löytyy jo noin viikon kuluttua tartunnasta. Positiivinen vasta-ainetulos osoittaa koiran altistuneen taudinaiheuttajalle ja diagnoosin varmistamiseen voidaan käyttää molekyylibiologisia analyysimenetelmiä.
Tautia hoidetaan antibiooteilla ja yleensä hoito tehoaa hyvin, oireet lievittyvät muutamassa vuorokaudessa hoidon aloittamisesta. Anaplasmoosi ei yleensä kroonistu, mutta taudista parantuneet koirat ovat kuitenkin alttiita uudelle tartunnalle.
